"On aika hiljaa kiittää ja kättä puristaa.
Nyt meidät yhteen liittää vain muistojemme maa.
Jäi jälki sydämiimme, jälki unelmiin.
On aika nostaa purjeet ylöspäin.
Turvallista matkaa aalloilla elämän
kanssa hyvän Ystävän."
Neiti Helmiäinen on jo iso tyttö. Viimeinen kerhopäivä vietetty - äitiä tietysti suretti enemmän... Kiitokseksi ihanasta kerhokaudesta neiti Helmiäinen ja kaveri tekivät (pikkusiskojen avustuksella) kassit kerhotädeille muistoksi. Askartelukaupasta ostetut mustat kangaskassit [joo, laiskuus ja kiire(?) tuli tässä kohtaa ja hankin valmiit kassit] saivat iloista väriä pintaansa. Kassin toisella puolella on jokaisen lapsukaisen käden kuva ja toiselle puolelle isommat painoivat kukan.
Idean korttiin nappasin vanhasta Taika-lehdestä. Kuvan yläpuolella olevan tekstin lisäksi kortista löytyi myös katkelma laulusta; " Minun ystäväni on kuin villasukka, joka talvella lämmittää. Minun ystäväni on kuin niityn kukka, joka saa minut hymyilemään!" Tällä pätkällä sain sopivasti liitettyä tätien lahjaan, kassien kaveriksi, myös pitkävartiset villasukat.
Syksyllä neiti Helmiäinen jo raottaa ihan vähän ovea koulumaailmaan - edessä on siis vuosi esikoulussa. Se tarkoittaa tietysti lähes täydellistä vaatekaapin uusimista... Ei siis tarvitse miettiä mitäs sitä tekisi tämän 2 kuukauden loman aikana =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!