lauantai 3. marraskuuta 2012

Pieni pala kesää...

 Metsämansikka, kuin pieni pala kesää.
Tätä metsämansikka -käsityöpuuvillaa mulla on ollut palanen kaapissa jo ties kuinka kauan. Niin syötävän herkullista! Mutta mitä siitä tekisin? Sitten sain ystävältä ylläripostia kaukomailta - toiselta puolelta maapalloa! Mukana olivat mm. nämä ommeltavat kukkaron kehykset.
Punaiset nupit kuin kaksi marjaa
- Siitä se ajatus sitten lähti.
 
Ensimmäinen kehyskukkaroni, vinkkiä tekemiseen otin täältä Juju-kirjakerhon ohjeista.

4 kommenttia:

  1. IHANAN syötävän suloinen ;) Kätsyt, kun saa ommeltua kiinni, saa siistiä jälkeä! Ja näköjään myös hihnaa varten lenkit. Tuollaisia pitäisi saada :) MAGEE <3

    VastaaPoista
  2. Aivan ihana. Säähän sait äkkiä valmiiksi. Ja Elinalle tiedoksi, että mikäli vanhat merkit paikkansa pitää, niin mulla on seuraavan kerran matkalaukku täynä noita kehyksiä. :) Tosin ei näyttäny postillakaan kauhean kauan vievän saapuminen.

    -T-

    VastaaPoista
  3. Oi! T:lle tiedoksi, että jakajia kyllä löytyy ;)

    VastaaPoista
  4. Ihana mansikkakangas!

    Ommeltava kukkarokehys kuulostaa NIIIIN hyvältä! Sellainen liimaustyyppinen tuntuu niin epävarmalta ja on tosi hankala tehdä ilman asiantuntevia neuvoja. Ja hihnalenkitkin on mainio idea!!

    Olen tehnyt itse vain yhden kukkaron, se meni Vikatikin Amatööri-jäsenelle Kaarinaan. Olikin aika raju karvakukkaro mustasta karvasta, sisällä apilapuuvillaa (samantapaista fotorealismia kuin nämä mansikat) ja vielä monenkirjavia solmupistoja kukkaron kaulalla karvojen juuressa... aika raju. En tiedä, onko se koskaan päässyt käyttöön, mutta joskus sitä vaan ihailee omaa estottomuuttaan, että semmosenkin on mennyt tekemään ja vielä antanut kaverille synttärilahjaksi! Todella sääli, että se oli aikaa ennen blogia...

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!