Tänään se vihdoin tapahtui! Johan sitä on jo odotettukin taas reilu 300 päivää...
Joulukuun ensimmäinen päivä - se tietää sitä että voi kurkistaa kalenterin ensimmäisen luukkuun.
Mutta ennen sitä, pitää olla kalenteri johon kurkistaa!
Onneksi ei tarvinnut tätä varten syödä kuin pari putkiloa - muut on viime vuotisista saippua projektien jämistä tai siskon keräämiä.
Sopivan pahvilaatikon metsästys ei ollut helppoa, melkein oikean kokoinen löytyi - vähän jatkopalaa keskelle, päälle paperia ja kartonkia eikä kukaan osaa arvatakaan ettei laatikko alunperin tämän kokoinen ollutkaan!
Koitin liimata putkiloita kuumaliimalla laatikkoon, mutta se ei ollut ihan helppo juttu. siksipä ihan jokainen putkilo ei ole pohjassaan kiinni. Laatikko on onneksi juuri oikean kokoinen, joten putkilot pysyvät kyydissä vähän kovemmassakin menossa.
Tässä on lopputulos:
Mutta mitä putkiloista paljastuukaan?
Sen saa rakas kummityttöni (jolla ikää jo 18½vuotta...) tietää aikanaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!